Suomi kaipaa lisää vientituotteita ja palvelut ovat tulevaisuuden suunta. Kauppa on Suomessa iso toimiala, mutta ulkomaille emme sitä oikein ole osanneet viedä. Toki Venäjällä sekä K- että S-ryhmä ovat investoineet, ruokakauppaan, rautakauppaan ja hotelleihin, mutta muutoin kaupan kansainvälistyminen on aika lailla ohutta. Marimekko laajentaa myymälöitään, mutta niiden varaan ei suomalaista kauppakonseptien vientiä ei voida rakentaa. Lindexkin, jonka siis Stockmann omistaa, on ruotsalaista perua. Jos taas katsellaan vaikkapa lähinaapureita, siis Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa, niin heidän kauppakonsepteillaan on vahva meno päällä joko Euroopassa tai globaalisti. Ikean ja H&M:n tietävät kaikki, mutta myös sellaiset nimet kuin Clas Ohlson, Kappahl (jolla on uusi hieno konsepti), Plantagen, Vero Moda, Cubus, Gina Tricot, Dressmann, Jack&Jones, XXL, Gigantti jne. Laajentavat vahvasti toimintaansa ja kehittävät – verkkokaupan ohella – myös kivijalkakonseptejaan.
Mielestäni erityisen huolestuttavaa on se, että a) ulkomaiset kauppaketjut omaavat yhä suuremman osan varsinkin Suomen erikoiskaupasta, b) K- ja S- luovuttavat myymäläpinta-alaansa ulkomaisille toimijoille ja c) monet suomalaisetkin kauppaketjut ovat päätyneet ulkomaiseen omistukseen, esimerkkinä vaikkapa R-kioskit, Tokmanni ja Suomen (!) Lähikauppa.
Tarkastellaanpa vaikkapa muutamia erikoiskaupan aloja Suomessa:
Kodintekniikkakaupassa ulkomaisilla toimijoille (Gigantti, Expert), markkinaosuus on noin 41 %. Soneran omistama Veikon Konehan lopetti muutama vuosi sitten, Kesko pisti Mustan Pörssin nettiin ja Anttilan saksalaiselle toimijalle.
Vaatekauppa on varsinainen ulkomaisten ketjujen mellastuspaikka: suurimmat toimijat H&M, Bestseller, Kappahl, Lindex, Gina Tricot, Cubus, BikBok ja mitä näitä nyt onkaan, hallitsevat yli 60% Suomen erikoisliikkeiden kautta menevästä vaatekaupasta.
Optisella alalla Instrumentarium (hollantilainen omistaja), Specsavers (britti) ja Synsam (ruotsalainen) hallitsevat yli puolta alan kaupasta.
Rautakaupassa Kesko on kyllä suurin, mutta vahvasti kasvavia ovat Bauhaus (Saksa), DT Group, siis Stark (Tanska/UK) ja Byggmax (Ruotsi).
Urheilukaupassa vielä Intersport on vahva, vaikka siinäkin konsepti on ulkomainen. Mutta niin Stadium kuin XXL ovat kovaa vauhtia kasvamassa.
K- ja S-ryhmä kärsivät liian suuresta myyntipinta-alasta suhteessa myynteihin. Niinpä ne ovat valinneet helpoimman tien ja ottaneet neliöihinsä lisää ulkomaisia nimiä; S-ryhmän tavarataloihin tuli Marks&Spencer ja Prismojen liikaneliöihin XXL. K-ryhmä puolestaan lopetti Mustan Pörssin kivijalan, myi Anttilan saksalaisille ja nyt on ottamassa Citymarketteihin Starbucksin.
Minusta on sääli että emme ole kyenneet kehittämään kilpailukykyisiä, todella globaaleja kauppabrändejä – osaamisesta se ei ole kiinni, vaan kenties tahdosta ja rohkeudesta lähteä haastamaan alan huipputoimijoita. Ruokakauppa on vielä vahvasti kotimaisissa käsissä, mutta Lidlin nousun ovat kaikki huomanneet. Täällä meillä on pitkään uskottu siihen, että Suomi on niin pieni markkina-alue, etteivät tänne ulkomaiset tule. Siksi ei ole tarvinnut hioa konsepteja huippuunsa ja siksi olemme usein heti antautuneet, kun huippukonseptit tänne saapuvat.
Nyt olisi minusta korkea aika kaupan pohtia tilannetta uusiksi. Kun kerran täällä ei ole kasvua, talous on tiukkaa ja vaihtoehdot vähissä, niin eikö nyt olisi juuri se tilanne, jolloin pitäisi kasvua lähteä rohkeasti hakemaan muualta, niistä maista, joissa talous kasvaa vahvasti. Ei tarvitse mennä sen kauemmaksi kuin vaikkapa Puolaan tai Turkkiin, joissa on suuri väestöpotentiaali ja talous kasvussa. Puhumattakaan vaikka Intiasta, johon toki kaikki ovat jo menneet, mutta siellä on 1,2 mrd ihmisen potentiaali.
Eli nyt olisi se aika, jolloin pitäisi rakentaa niitä suomalaisia globaaleja konsepteja, joiden avulla tehdään suomalaista palveluvientiä. Benchmarkkeja maailmalta riittää, niin onnistumisista kuin epäonnistumisista. Tarttuisko joku tähän kapulaan?