(The English text is after the Finnish one)
Päivän lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli koskien tavaratalokaupan tilannetta ja halpakauppojen menestystä. Esimerkkeinä käytettiin tavaratalojen puolelta Stockmannia ja Sokosta ja halpiskauppojen puolelta Tokmannia. Jutussa pohdittiin sitä, onko tavaratalojen aika jo mennyttä ja onko uusi ”musta” Tokmannin tyyppisten halpistoimijoiden. Kuten aina tällaisissa jutuissa, kyse on yhdestä hetkestä, todellisen tilanteen ja suunnan kertoo vasta aikaperspektiivi. Lisäksi kunkin yrityksen tilanne on suhteutettava kulloiseenkin taloudelliseen tilanteeseen.
Ennen finanssikriisiä aina vuoteen 2008 saakka Stockmann kasvoi vahvasti, oli menestyksen kärjessä ja teki vain oikeita ratkaisuja. Samaan aikaan halpatavaratalot olivat jakautuneet useisiin pieniin tai keskisuuriin toimijoihin, oli Tokmanni, Tarjoustalo, Robin Hood, Säästöpörssi ynnä muita. Talouslehdet eivät olleet kiinnostuneita halpatavarataloista, vaan huomion kärjessä oli menestyjä Stockmann. Nyt talous ei juuri kasva, työttömyys on korkea ja eurot tiukalla. On selvää, että Tokmannin ja vaikkapa Lidlin tyyppiset toimijat menestyvät tällä hetkellä. Lisäksi Tokmanni on tehnyt oikeita toimenpiteitä, kuten yhdistämällä kaupat yhden brändin alle ja tiivistänyt konseptiaan. Stockmann puolestaan ei kyennyt muuntautumaan ennen kuin oli pakko ja kärsii nyt hakiessaan uutta polkua itselleen.
On kuitenkin hyvä muistaa, että tavaratalokonsepti on yli 150 vuotta vanha ja on aikojen saatossa ollut edelläkävijä kaupan kehittämisessä ja on kestänyt ennenkin vaikeita aikoja, mm. pari maailmansotaa, useita eri suuruisia lamoja jne. Halpakauppakonseptikaan ei ole ihan uusi, konsepti lienee peräisin 1960-luvun USA:sta, jolloin mm. Walmart alkoi kasvunsa. Huonoon tai hyvään menestykseen on aina useita syitä, on yrityksen ulkopuolisia syitä, kuten taloudelliset suhdanteet ja sisäpuolisia syitä, kuten huono johto ja heikot päätökset.
En olisi vielä lyömässä viimeistä naulaa tavaratalokonseptin arkkuun. Maailmalla on ihan menestyviäkin tavaratalokonsepteja, kuten vaikkapa Nordstrom USA:ssa ja yksittäisinä taloina vaikkapa Harrods tai KaDeWe. Kuten muidenkin yritysten on tavaratalojenkin kyettävä muuntautumaan ja sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Se edellyttää nöyryyttä, avointa mieltä ja kykyä kuunnella asiakasta. Mielestäni Stockmannilta puuttui sen menestyksen loppuaikoina kaikki nuo yllämainitut ja siksi se ei osannut tehdä tarvittavia päätöksiä ajoissa. Hyvä esimerkki toisenlaisesta toiminnasta on IBM. Kun tietokonekysyntä suuntautui 1980- ja 1990-luvulla yhä enemmän pieniin kotikoneisiin, oli IBM hätää kärsimässä, koska he olivat aina tehneet suuria laitteita. IBM osasi kuitenkin olla nöyrä ja tehdä oikeat päätökset; nyt IBM on hyvin kannattava IT-alan palvelutarjoaja.
Yritysten kannattaa siis aina pohtia strategiassaan asioita kahdelta kannalta: 1) mikä liiketoiminnassa on sellaista perustavaa laatua olevaa, jossa kannattaa pysyttäytyä ja viedä eteenpäin määrätietoisesti ja 2) mikä liiketoiminnassa on sellaista, joka edellyttää joustavuutta ja muuntautumiskykyä, kuitenkin perusidean säilyttäen. Mielestäni pidettäviä asioita ovat sellaiset, jotka liittyvät yrityksen perustehtävään ja arvoihin. Jos ne ovat hyvin määritelty, ne kykenevät elämään ajassa. Joustavuutta vaaditaan puolestaan siinä, miten yrityksen peruslupausta toteutetaan. Ajatellaan vaikkapa nykyisiä teknologisia välineitä. Tekniikka kehittyy jatkuvasti, 10 tai 20 vuoden kuluttua se on ihan erilaista. Yritys ei kuitenkaan voi sitoa itseään mihinkään teknologiaan, vaan perusajatuksen on kannettava yli erilaisten vaiheiden. Haasteena on monesti se, että yritysten näkemys ulottuu vain muutaman kvartaalin päähän. Usein varsinkin perheyritykset kykenevät katsomaan myös pidemmälle. 1990-luvulla Toyotan pääjohtajalta kysyttiin, mikä on heidän PTS-suunnittelujaksonsa, hän sanoi heidän suunnittelevan toimintaansa 20-50 vuoden päähän. Nykyisin puuttuu usein rohkeus katsoa pitkälle, koska ”ennustaminen on vaikeaa nykymaailmassa”. Näin varmaan onkin, mutta näkemyksen pitää ulottua ohi talouden tavanomaisten vaihteluiden. Maailmassa on paljon yrityksiä, jotka ovat toimineet kymmeniä ja jopa satoja vuosia. Kun yritys kykenee toimimaan näin pitkään, on sillä vahva perusta ja näkemys tulevaisuudesta. Luonnollisesti yrityksen toiminta muuttuu ja kehittyy koko ajan, mutta ilman näkemystä yritys on tuuliajolla.
Siispä tavaratalon liiketoimintamallin kuolemaa ei vielä voida todentaa. Pitää olla kyky katsoa taaksepäin mistä yritys ponnistaa ja sen pohjalta eteenpäin. Jos yrityksellä on riittävän vahva perusta, näkemys ja kyky selvitä talouden ja ympäröivän maailman aaltoliikkeistä on omaa luokkaansa.
Flexibility and/or resolution
Today’s newspaper had an article regarding department store concept’s current status and possible future. The article compared the famous Finnish department store Stockmann and the successful low-price “wannabe” department store company Tokmanni. The writer speculated that is the department store ready for burial and is the new black in this sector the low-priced, self-service stores. As always in this kind of speculation, it mirrors only this moment. The real picture can be figured out when one looks to the history and considers the future based on earlier actions. Additionally all companies prosper differently in different economic situation.
Prior the financial crisis in 2008, Stockmann did very well, it has strong growth, good financial position and did decisions that seemed to be always correct. At that time those low-price stores were not well regarded and there were quite many small or medium sized operators. No trade magazine was interested in low-price operators, since they were seen as passing phenomenon. Presently the economy in Finland is not growing, unemployment is high and money is tight. It is clear that in this situation low-price stores like Tokmanni and Lidl are doing extremely well. It has to be said also that the owner of Tokmanni has done right decisions by combining all its store brands under one name and by renewing their store concept. Stockmann on the other hand postponed the important decisions and is now under heavy re-construction program, trying to find new paths to success.
It is important to remember however that department store as a concept is well over 150 years old and it has been pioneer in developing retail and marketing. It has also gone through some very difficult times like a couple of world wars and many recessions, smaller and bigger – and yet survived. The low price store concept is not that old – the first real concepts appeared maybe in the 1960’s in the USA. For bad or good performance there are always many reasons, some are coming from outside of the company – like poor economic situation and some inside the company – like poor management, bad owner or weak direction.
I would not hit the last nail in the coffin of department store. There are successful department stores in many countries, like Nordstrom, Harrods and KaDeWe. I agree that currently the world is not very favourable for department store, but I believe they still have few arrows in their bag. It is clear that all companies have to change as the environment changes. Companies has to adapt to new kind of customer behaviour, new technology etc. The change requires humble attitude, open mind and capability to listen to the customer. I think that e.g. Stockmann did have any of these qualities just prior to its collapse and therefore they did not do the right decisions on time. A good example on different actions is IBM. IBM was the giant of IT until 1980’s, but when the demand was targeted more to micro pc’s and laptops they were late in that change. IBM was suffering very hard at that time, since they had always concentrated in big mainframe computers. However, IBM was capable of being humble, seeing the future and they did right decisions. Currently IBM is a prosperous service provider in computer sector.
The company should always consider its strategy from two viewpoints: 1) what is the core in its business that is worth fighting for and that has be developed resolutely and 2) what in the business are those areas, where one should be flexible and capable of changes, maintaining still the basic idea. We can look e.g. for the current technology. It is developing continuously and in 10-20 year’s time it will be totally different than presently. The company cannot fix itself to any technology – its mission has to carry through the changes. The challenge companies have is the short-sightedness of the management or owners. If you look just for ne next quartile, you are not able to do forward looking decisions. Often the private, family owned companies have the capability to look further in the future; therefore many old companies are family owned. In the 1990’s a journalist asked from Toyota’s CEO: “ How long is your long-term planning period?” The CEO answered that they are using 20-50 years planning period. That was the time when people still believed in long-term planning. Well, if you look Toyota now, it maybe not a bad solution. Now people do not dare to plan long-term since: “ Forecasting is so difficult in current unstable economic situation”. Surely it is so, but forecasting is different issue than having a strong mission, that can carry the company over the hard times and temporary fluctuations of the economy. There are quite many companies that have been doing business tens or even hundreds of years. When company this kind of operational history, they must have strong mission and belief in continuation of the business. It is clear that the company’s operation changes due to the environment it is operating, but without strong mission, company is adrift.
I believe that the death of department store is not yet visible. The company has to look to its history and build the future operation based on the mission it was created. When it has something to build on, it can survive the moves in economy and surrounding world.